maanantai 8. lokakuuta 2012

Timo Parvela: Ella ja Paterock

Miten tämä suomalainen lastenkirjallisuus voikin olla näin hyvää! Timo Parvelan Ella-kirjat ovat suorastaan lempikirjallisuuttani nykyään. Ella ja Paterock (ilm. 2004) on 9. Ella-kirja, ja väittäisin, että laatu paranee kirja kirjalta. Ensimmäiset Ella-kirjathan on julkaistu Kirjava Kukko -sarjassa ja ovat melko helppoa luettavaa, mutta silti jokainen hersyvän hauska. Näissä pitemmissä Ella-kirjoissa meno vaan kiihtyy, ja dialogi ja persoonat sen kun terävöityvät.

Tässä kirjassa Ellan luokalle kertyy taas pulmia: Pate on jäämässä luokalle, koska ei osaa kertotaulua ja opettaja uhataan häätää kotoaan, koska hänen koiransa Kojo ja Ootti ulvovat kaiket yöt. Luokkahan ei jää toimettomaksi, vaan oppilaat keksivät keinoja, joilla pelastaa molemmat tärkeät henkilöt. Pate keksii ruveta rokkistaraksi, koska rokkistarat eivät tarvitse kertotaulua ja opettajaa autetaan ostamalla hänelle laiva, jotta hän voi perheineen muuttaa merelle, koska opettajan vaimo ei halua muuttaa maalle.

Paterockissa juoni on jopa salaperäinen ja vivahtaa dekkarien suuntaan, sillä lapset kohtaavat laivanhankinnassaan erään "Parrakkaan", jonka oikea henkilöllisyys paljastuu vasta lopussa, ja lisäksi Paterockin lipputulot yritetään varastaa.  Samaan aikaan opettaja käy itsepäiseen tyyliinsä kaksintaisteluaan isännöitsijää vastaan, ja juonet punoutuvat yhteen viimeisillä sivuilla. Kaiken takana leijuu haavekuva Elviirasta, oikeasta rokkistarasta, joka on kadonnut, mutta ilmestyy Paterockin aikana lavalle jopa neljänä kappaleena.

Kuten Risto Räppääjissä, näissäkin lastenkirjoissa parasta on dialogi. Dialogi perustuu kärjistettyjen henkilöhahmojen luonteisiin. Opettaja on suosikkihahmoni, ja hänen kauttaan esitetyt havainnot koulumaailmasta ovat osuvia. Timo Parvelan opettajatausta näkyy tässä hahmossa, ja opettajan kyyniset kommentit toimivat alan ammattilaiselle suorastaan nauruterapiana. Paterockissa irvaillaan julkisuudelle ja tosi-tv-villityskin saa osakseen kritiikkiä - tietenkin huumorin kautta, niin että saadaan aikaan silkkaa kohellusta, joka uppoaa lapsiin.

Eihän näitä voi kuin suositella. Lapset kikattavat ääneen ja toistelevat repliikkejä monta päivää kirjan lukemisen jälkeen. Toimii aina!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!