maanantai 1. heinäkuuta 2013

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki, 10. painos, 2002
Alkuteos: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban,1999
Suomentaja: Jaana Kapari
Kustantaja: Tammi
Kansi: Mika Launis
Sivuja: 456
Mistä sain kirjan: omasta kirjahyllystä, kirpputorilöytö


Harry Pottereiden ääneen lukeminen jatkuu, ja nyt olemme lasteni kanssa käyneet jo kolme lukuvuotta Tylypahkan koulua. J. K. Rowlingin Harry Potter ja Azkabanin vanki koukutti takuuvarmasti, kuten aiemmatkin  Potterit, Harry Potter ja viisasten kivi ja Harry Potter ja salaisuuksien kammio.

Tärkein syy näiden kirjojen lukemiseen on se, että innostaisin lapsiani lukemaan ja heidän lukutaitonsa paranisi. Ja nyt niin kävi entistä selkeämmin. Kun sain illalla oman osuuteni loppuun, ekaluokkalaiset suorastaan riistivät kirjan käsistäni ja jatkoivat itse lukemistaan. Lopputulos oli se, että he saivat kirjan päätökseen kauan ennen minua. Omaksi luku-urakakseni jäi yli 100 sivua luettavaa. Osan luin edelleen ääneen viisivuotiaalle pojalleni, mutta sensuroin häneltä hurjimpia kohtia ja luin itsekseni kirjan loppuun. Periaatteessa tavoite, eli lasten lukuinto on jo saavutettu, mutta nyt olen jo itse niin koukussa, että haluan edelleen lukea näitä ääneen, joten 4. osakin jo aloitettiin.

Tässä kolmannessa Harry Potterissa taikamaailman erikoisuudet sen kuin lisääntyvät. Kirja alkaa tuttuun tapaan Harryn jästiperheen luota, ja taas kerran Dursleyjen jästiys ylittää Harryn sietokyvyn ja hän joutuu ottamaan taikavoimat käyttöönsä. Harry karkaa kotoa ja pääsee Poimittaislinjan kyydissä asumaan Viistokujalle Vuotava noidankattila -majataloon. Harry pelkää, että hänet erotetaan Tylypahkasta, koska hän käytti taikavoimiaan jästien nähden, vaikka se on ehdottomasti kielletty. Mutta kuinka ollakaan, koko velhomaailma on huolissaan Harrysta, sillä Azkabanin vankilasta on karannut erittäin vaarallinen vanki, Sirius Musta, jonka tiedetään etsivän Harrya. Paras turvapaikka Harrylle on Tylypahka, jota vartioimaan on saatu myös Azkabanin vartijoita, ankeuttajia.

Tylypahkassa tavataan uusia opettajia. Pimeyden voimilta suojautumista opettaa professori Lupin, jonka kanssa Harry ystävystyy. Uusia aineitakin on lukujärjestyksessä: ennustamista opettaa professori Punurmio ja Hagridista on tullut taikaolentojen hoidon opettaja. Punurmio ennustaa Harrylle kuolemaa ja Hagridin sydän melkein särkyy hevoskotka Hiinokan takia.

Velhokoulun oppiaineet sisältöineen, taikaolennot ja ankeuttajat ovat erinomaisia esimerkkejä Rowlingin mielikuvituksen rajattomuudesta. Kirjailija selvästi nauttii pienten yksityiskohtien kehittelemisestä ja luo järjestelmällistä taikamaailmaa: Tylyahon räyhäävä röttelö ja kermakalja, Kelmien kartta, joka on kuulunut neljälle velhoystävykselle, ankeuttajien kuolemaakin pahempi suudelma... Kaikki herkulliset yksityiskohdat punoutuvat osaksi juonta ja lukijaa suorastaan hemmotellaan salaisuuksien paljastumisilla.

Myönnän kuitenkin, että tällaisella aikuiselle tavisjästillä oli kirjan lopussa aikamoinen työ pysyä aikahyppäysten ja animaagien tahdissa. Mielikuvituksen liito oli vähällä lyödä yli, ja juoni oli jopa liian lennokas minun makuuni. Lopussa käytiin myös sellaisia taisteluja hyvän ja pahan voimien välillä, että en voinut lukea kaikki yksityiskohtia ääneen viisivuotiaalle pojalleni, vaikka periaatteessa en kannata kirjojen sensurointia, kun kerran leikkiin on ryhdytty. Sensuroin ankeuttajien suudelman kuvausta ja kohtia, joissa hyvät aikoivat muitta mutkitta tappaa pahan. Selvästi kirjat ovat liian jännittäviä alle kouluikäiselle, mutta koululaisille näitä voi suositella - jo ekaluokkalaisillekin, jos he eivät ole kovin herkkiä. (Selvästikin omat lapseni eivät ole pelokkaita, vaan odottavat innoissaan seuraavaa kauhean jännittävää kohtaa, josta sitten silmät loistaen kerrataan parhaita paloja.)

Hyvän ja pahan taistelu yhdistää Pottereita perinteisiin satuihin, kuten tietysti taikuuskin. Kirjoissa on samaa viehätystä kuin ihmesaduissa on aina ollut. Satujen lukeminen rikastaa mielikuvitusta ja Harry Pottereiden lisäetuna on ilman muuta myös sanavaraston laajeneminen - kiitokset taas Kaparin loistaville, luoville oivalluksille! Harry Potterien lukeminen on nautinto koko perheelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!