maanantai 23. helmikuuta 2015

Rosa Liksom: Väliaikainen

Rosa Liksom: Väliaikainen, 2014
Kustantaja: Like
Kansi:?
Sivuja: 175
Mistä sain kirjan: oma ostos





Mä olin kaheksantoista vuotta, neljä kuukautta ja ykstoista päivää määräaikasella eläkkeellä ja se oli kauhean stressaavaa aikaa (s 26).

Rosa Liksomin Väliaikainen on silkkaa lukemisen iloa, vaikka Liksomin aiheet eivät ole kepeitä tai yhdentekeviä, vaan oikeastaan melko rujoja tarinoita syrjäytyneistä ja yksinäisistä ihmisistä. Salaisuus on ehkä siinä, että Liksonin käsissä "elo ihmisen huolineen ja murheineen" asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa - noin niin kuin universumin mittakaavassa mitattuna.

Liksomin tekstit eivät selittele, eivätkä taivastele, ne vain kertovat, että näinkin voi elämään asennoitua, näinkin voi saavuttaa onnen muruja. Kaikkien sukujen elämästä ei kirjoiteta Täällä Pohjantähden alla -romaaneja, mutta voipahan kirjoittaa sivun mittaisen tarinan vaikkapa suvun erilaisista lapsenhankintatavoista.

Tällaisena Liksom on minulle tuttu jo 1980-luvun lopulta, ja oli nautinto lukea pitkästä aikaa hänen vinoa tarinointiaan. Liksomin lyhytproosan rinnalle osaan nimetä vain Petri Tammisen Elämiä- teoksen, joka yltää lähellekään samaan (ihmis)lajituntemukseen. Uutuudellaan Liksom päivittää suomalaiset  2010-luvulle ja lisää muutaman nykyfaabelin ryydittämään kokonaisuutta.

Ei kannata kuitenkaan epäillä, ettenkö olisi pitänyt Liksomin Finlandia-voittajasta, Hytti nro 6:sta, jonka tunnelman pystyn edelleenkin loihtimaan mieleeni. Se jätti vahvan lukumuiston, enkä koskaan unohda sen loppua, jossa etsittiin kalliopiirroksia. Kirjasta tuli yksi 2000-luvun parhaista lukuelämyksistäni. Liksomin sanataituruus ja rytmitaju ovat vertaansa vailla.

Väliaikaisen alkupuoli on otsikoitu Muu maailma, ja se sisältää eteläsuomalaisten ihmisten elämänkuvioita, On leipäjonot, huostaan annetut lapset, parkkipaikalla alkunsa saava onnellinen uusperhejatkumo. Kaspar hauser -otsikon alla tarinat lyhenevät ja villiintyvät entisestään. Mutta sitten sokerina pohjalla päästään Pohjoiseen. Teoksen viimeinen osa on sittenkin se kaikista hulluin:
Ennen molin työhullu. Tehin maatöitä yötä päivää, puskin etheenpäin ko Kurtikan Väinön sonkko. En osanu aatela mithään muutako, että täysi höyry pääle ja turpheesta kiini, mutta sitteko mie täytin kaheksakymmetäviis, tuli toppi. (S. 134.)

Pohjoinen esittelee muun muassa rakastettavan peräkammarin pojan, ammatinvaihtoa harkitsevan salakaatajan, tädin kasvattaman knapsun, vahingossa valitun kansanedustajan ja juurilleen palaavan mepin. Meitä on niin moneksi.

Liksomin tarinoissa on vakaasti sellainen tuntu, että koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia elämä. Meänkielen rytmi on piste i:n päälle: Miehän olen yksikielinen ihminen. Soon meänkieli minun äitinkieli. Sillon ko molin kläppi näilä kairoila oli vain kaksviikkonen kiertokoulu. Muut ajat painoin navettatöissä. (S. 113.)

Väliaikainen oli lukupiirikirja, joka kirvoitti sekä naurua että vakavaa keskustelua. Koska suurin osa lukupiiriläisistä on kotoisin pieniltä paikkakunnilta ja pohjoisesta (kukhaan ei kuitenkhaan kairoilta asti), tarinat tuntuivat pelottavankin tutuilta. Kuten kuvasta näkyy, luin kirjaa automatkalla, kun auton nokka osoitti kohti etelää. Taakse jäi taas pohjoinen, jossa jokainen vastaantulija on potentiaalinen lottovoittonsa piilottelija.

Kirja on luettu ainakin blogeissa Kannesta kanteenKulttuuri kukoistaa, Ilselä, Kirjasähkökäyrä sekä Kirjat ja kannet, Kirjapolkuni ja Kaiken voi lukea.

12 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, kiitos! Rosa Liksom on vahva kuin karpalomehu, samalla tavalla virkistävä ja voimia antava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vertaus, Leena! Liksomin tekstissä on yllätystä tarpeekseen. Tarinat jäävät mieleen muhimaan pitkäksi aikaa!

      Poista
  2. Elina, kirjoituksesi houkutteli minut kirjaston sivuille. Näyttää olevan yksi kappale Väliaikaista tuossa meidän pikkukirjastossa. Päiväkävelyni ohjautuu siis sitä kautta - taas kerran! Vitseissä miehet poikkeavat aina lenkillä pubeihin, lukuhullut kirjastoon. ;)

    Liksomin lyhytproosa on niin ainutlaatuista. Olen lukenut niitä vanhempia kokoelmia, nauranut ja vakavoitunut vuorotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuhullujen lenkkipolut! Aika usein osuu kirjasto "matkanvarrelle"... Ja vaikka piti vain palauttaa pari kirjaa, niin kantaa kotiin muutaman kassillisen uusia kirjoja. Kirjaholismia.

      Liksomin lyhytproosa toimii moneen suuntaan. Jään odottamaan arviotasi!

      Poista
  3. Loistava kirjoitus mainiosta kirjasta! <3 Meillä on ollut kyllä toinen toistaan parempia lukupiirikirjoja, tämäkin herätti niin paljon ajatuksia ja hyvää keskustelua. Minunkin pitäisi saada vielä kirjoitettua tästä jossain vaiheessa... :)

    Liksomia pitää lukea lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3 Lukupiirissä on tosiaan ollut täysosumia.

      Minullekin tuli hinku lukea lisää Liksomia. Täytyy kaivaa -80-luvun novellikokoelmat esiin ja etsiä muutama ennen lukematonkin käsiinsä.

      Poista
  4. Vau! Liksomin lhyitä en ole koskaan lukenut, enkä kyllä Hytti nro 6:sta... Tämä sokea kirjataivaani sokea piste täytyy ehdottomasti korjata!

    Kiitos tästä, aivan ihana teksti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Kaisa Reetta, luulenpa, että pitäisit Liksomista kovastikin. Lyhytproosa on yllätyksellistä ja Hytti nro 6 on hieno teos. Suosittelen!

      Poista
  5. Voihan loittovoiton piilottelijat. Novelli tuli jälleen mieleeni lomalla, kun veli kertoi ystävänsä työkaverista, joka oli yllättäen ottanut lopputilin ja hymyillyt salaperäisesti kyselyihin lottovoitosta. :-D

    Olipa hyvä, että tämä teos valittiin luettavaksi, sillä pakko myöntää, että Väliaikainen olisi saanut jäädä odottelemaan kauaksikin aikaa. Tässä oli niin hyviä novelleja, että voisin hyvin poimia niitä ainakin lukioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä voi todellakin luettaa lukiolaisilla ja yläkoululaisilla! Sopivasti yllätystäkin näissä on, ja peräpohjalaismurteesta saa loistavat murrenäytteet. :)

      Samoin minä olen tyytyväinen, että tämä tuli luettua näin tuoreeltaan. Mainio lukupiirikirja!

      Poista
  6. Kirjoitin myös, että Liskom päivitti suomalaisensa 2010-luvulle, ei ollut tarkoitus matkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon niin. :) Liksomin Väliaikainen on tarkkasilmäisesti toteutettu päivitys.

      Poista

Kiitos kommentista!