torstai 9. huhtikuuta 2015

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous, 2012
Kustantaja: WSOY
Kansi: Mika Tuominen
Sivuja: 117
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




26.10. Klo 23.36. Elämässä on kestettävä kohtuuttoman paljon ikävöintiä. En olisi uskonut että näin paljon. Lapsena. Vanhana. Ja siinä välissä. Mutta ikävöintiinkin on apu: runous. (2001) (S. 91.)

Eeva Kilven Kuolinsiivous on kirja, jonka ei soisi loppuvan Se on sivumäärältään pieni, mutta sisältää monta vuotta elämää. Se koostuu kirjailija Eeva Kilven päiväkirjoista vuosilta 1984 - 2011.

Kirja on koottu vuodenkierron mukaan siten, että esimerkiksi tammikuu sisältää päiväkirjojen tammikuiden merkintöjä. Kyseessä oleva vuosi mainitaan aina otteen lopuksi. Tammikuun merkinnät voivat siis olla melko tuoreita tai kolmenkymmenen vuoden takaa. Joidenkin päivien merkintöjä on kerätty usealta vuodelta ja voipa olla, että kirjailija kommentoi aikaisempia kirjoituksiaan:

2.12. Klo 23.56. Minä olen taistelija ja näkijä. Tyydyn siihen. Alistun tehtävääni. Siihen on suostuminen. Ei muuta tietä. (2003) 

(Taas hybris-kohtaus! 2011) (S. 107.)

Kuolinsiivous on nimensä mukaisesti kuin valmistautumista kuolemaan, henkistä siivoamista kuolemaa varten. Elämästä syntyy aforismeja, mutta paljon on vanhenemisen havainnointia, muistoja ja yksinäisyyttä. Merkinnät ovat satuttavia, hyvin paljaita, mutta onneksi usein myös ironisia. Runoilijan huumori on tunnistettavan tarkkaa ja se kirkastaa vakaviakin teemoja.

Eeva Kilpi ei myöskään olisi Eeva Kilpi, ellei hän välillä toteaisi, että eläimet ymmärtävät häntä paremmin kuin läheisimmätkään ihmiset. Tässäpä kirjailija-luonnonystävän ajatelmia elämännautinnoista: 2.9. En pidä huvittelusta. Pidän loikomisesta, lukemisesta, vuoteessa-ajattelemisesta, nukkumisesta, metsäkävelyistä ja sienestyksestä. (2003) (S. 81.)

Päiväkirjamerkintöjen lisäksi kirjassa on runoja. Jokainen kuukausi alkaa uudella runolla, mutta runoja on myös päiväkirjamerkintöjen keskellä. Ne ovat viisaita, eleettömiä ja arkisia, kuten Eeva Kilvellä aina. Niissäkin on tietenkin myös huumoria, hiukan vinoja havaintoja, jotka herättelevät lukijaa:
- -
Rakastavaiset ovat harvoin 
ystävällisiä toisilleen,
mutta hän ylsi siihenkin.
Ja minä ajattelen yhä: 
Miten harvinaista on hyvyys
ja aina se yllättää. (S. 59.)

Erityisen kiitoksen ansaitsee kirjan kansi, jossa on syksy. Putoilevat puun lehdet ovatkin kirjaimia ja haravoija on kerännyt niitä jo pienen kasan, eli hän on aloittanut pihan siivouksen. Puussa on kuitenkin vielä paljon kirjaimia - niitä täytyy odottaa. Vaikka kirjan kannessa kuvattu työ on syksyinen, sen väri lupaa kevättä, vihreää. Siinä on vuodenkierto, alati vaihtuvat keväät ja syksyt.

Tartuin tähän Eeva Kilven uusimpaan kirjaan kuin olisin menossa tapaamaan vanhaa ystävää. Olen lukenut Eeva Kilveltä hänen Naisen päiväkirjansa, josta pidin hyvin paljon. Sen rehellisyys tuli lähelle. Vielä lähemmäksi, jos mahdollista, tulevat Eeva Kilven runot, joita omistan kokoelman Runoja (1972 - 1976). Aina kun avaan teoksen, mistä kohdasta tahansa, hykertelen tyytyväisenä runoilijan oivalluksille. Kilven runot ovat tosia. Ne tuovat luonnon lähelle, mutta myös rakkaus ja arki ovat sanoissa, joita on vähän, mutta juuri oikeassa järjestyksessä.


Kirja on luettu useassa blogissa. Marjatta kirjoitti kirjailijalle kirjeen, Erja kiittelee kirjaa haikeaksi muttei surulliseksi, Jaana kirjoittaa arvostamastaan kirjailijasta kauniisti ja Jenni on löytänyt Kuolinsiivouksesta eevakilpimäistä ilkikurisuutta. P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sara julkaisee myös arvionsa Kuolinsiivouksesta tänään. Oli hienoa jakaa tämä lukukokemus rakkaan ystävän kanssa.

Kuittaan kirjalla HelMetin Kirjan vuosi 2015 -haasteen kohdan 41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja ilmestyi.

14 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitat sinäkin. Kiinnostuin tuosta Naisen päiväkirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!

      Naisten päiväkirjaa voin suositella. Vielä enemmän suosittelen Kilven runoja, mutta niitä olet ehkä jo lukenutkin.

      Poista
  2. Elina, sinulla on hieno valokuva kirjan kannesta, jota myös tarkastelet kiinnostavasti. Totta, niinhän siinä on, kevät ja syksy.
    Kilven itseironinen tyyli on niin älykästä ja nautittavaa - oikein nautiskeltavaa.
    Muistan lukeneeni häneltä Kuolinsiivouksen ja joidenkin runokirjojen lisäksi ainakin novellikokoelman Kesä ja keski-ikäinen nainen ja romaanin Tamara. Kilpi tarkasteli aikanaan hyvinkin rohkeasti naisen himoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häätanhu on hieno luontoyhteyden kuvaus. Näitä alkaa nyt putkahdella mieleen. Pitäisi lukea uudelleen vanhoja hyviä kirjoja. Ei ainakaan pettyisi, kuten joskus uusissa.
      Ja Unta vain - se ei ole edes vanha - iäkkään ihmisen rakastuminen.

      Poista
    2. Oletkin lukenut paljon Eeva Kilven tuotantoa. Minulla on tuossa hänen sota-aikojen muistelmiaan odottamassa lukuvuoroaan. Oletkohan niitä lukenut?

      Eeva Kilven tyyli on arkista ja helposti lähestyttävää. Hän ei konstaile mihinkään suuntaan. Paljas rehellisyys on myös hänen valttinsa. Ihailen kovasti hänen tarkkaa kynäänsä. Huumori on aivan hänen omaansa, ja sitä on paljon!

      Häätanhu alkoi jovasti kiinnostaa. Luonto tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi omassa elämässäni.

      Poista
    3. En ole lukenut niitä.

      Nuorempana luin kiinnittämättä paljonkaan huomiota kirjailijaan. Silloin ei ollut nettiä, josta nykyään tulee aina katsotuksi kirjailijan tietoja ja taustoja, jolloin lukeminen on tiedostavampaa. Siksi en oikein edes muista, mitä kaikkea olen esim. Kilveltä lukenut. Blogatut kirjat jäävät aina hyvin mieleen.

      Häätanhu on hieno kirja.

      Poista
    4. Harmi, ettei meidän nuoruudessa ollut blogeja! Nyt pitää ottaa ilo irti tästä kanavasta, joka mahdollistaa sosiaalisen lukemisen, kuten nämä vinkit.

      Poista
  3. Kävin täällä jo kertaalleen lukemassa upean arviosi, ja nyt palasin lukemaan uudelleen ja kommentoimaan. ♥ (Piti siis tehdä tämä kaikki jo aamulla, mutta tämä päivä meni vähän hyväntekeväisyydelle. Mutta olen toisaalta pääkivussani tehnyt tänään juuri sitä, mitä Kilpikin suosittelee tekemään: loikoillut! :D)

    Tuo alun lainaus on aivan mahtava! Siinä on oikeastaan kaikki: elämä ja kuolema ja kaikki mitä niihin liittyy - ja mikä hienointa, se sisältää myös runouden valtavan voiman ja merkityksen. Ihana!

    Kuvaat kauniisti kirjan hienoa kantta. Ja myös kirjankansikuvasi on ihan mahtava. Onko tuo sinun puusi, oksilla sinun elämäsi lauseet? ♥

    Nyt tekisi mieli jatkaa heti Kilven parissa, ja kenties niin pitää pian tehdäkin. Mutta rummutan nyt täälläkin tätä hyvän kirjan ilosanomaa, ettet vain pääse unohtamaan... ;) Muista hankkia jostain käsiisi Arne Nevanlinnan Arne!! Mitä pidemmälle sitä luen, sitä enemmän siihen ihastun, ja sitä varmempi olen, että se on aivan just sulle! Tulet rakastumaan, lupaan! :) Sitä paitsi Kilven ja Nevanlinnan teksteissä ja tavassa katsoa elämää on jotain samaa. Ihania kirjoja, voi tätä lukemisen onnea! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Sara! <3 Kyllä täälläkin podetaan melkoista Kilpi-innostusta. Yritän löytää aikaa Kilven sota-aikojen muistelmille. Hänen runoistaan tulen niin hyvälle tuulelle, että jos muistelmissa on yhtään samantyylistä havainnointia, niin pidän niistä varmasti.

      Arnekin kuulostaa lupaavalta - innostuksesi tarttuu. Pari lukupiirikirjaa ja pari uutuutta on nyt pinossa, joten vähän aikaa menee, ennen kuin siihen pystyn tarttumaan.

      Tuo kuvan puu on oikeastaan sinun kotinurkiltasi, Kalevasta. Nappasin sen eräänä maaliskuisena lauantaiaamuna, kun kävelin niillä kulmilla. Sorsapuiston kentän laidalla on kauniita puita. Oman elämän lauseet ovat kyllä ties missä... Ehkä eivät missään, tai jossain pyykkivuorten alla. :)

      Poista
  4. Elina M

    jopa mieskin lukee Eevaa! ;)

    'Eeva Kilven Kuolinsiivous on kirja, jonka ei soisi loppuvan', kirjoitat.

    Ei se niin vain lopukaan, katsos - intensiivisesti luen sitä kuin kalenterina joka kuukausi aina vuoden loppuun saakka =
    http://hikkaj.blogspot.fi/2015/04/almanakka-huhtikuu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Eevaa kannattaa lukea uudestaan ja uudestaan, olipa sitten mies tai nainen!

      Käynpäs tutustumassa tekstiisi. Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Kävin jo kiittämässä Saraa runokirjavinkistä; aion tarttua tähän seuraavaksi, kun luen taas runoja (aion vakaasti lukea niitä enemmän tästä lähin). Olen aiemmin lukenut Kilveltä Neidonlukon, runoja en. Luulisin, että Kilven runot sopisivat minunlaiselleni, joka yrittää päästä eroon "runokammosta". Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi suositella, Kaisa! <3

      Tosin tämä ei ehkä ole puhdasta runoutta, koska suurin osa tekstistä on päiväkirjamerkintöjä. Eeva Kilven runoja tulet rakastamaan, olen aivan varma siitä. Kokoelma, jonka omistan vuosilta 72 - 74, on täynnä toinen toistaan mainiompia runoja, joista osa on aforismin tyylisiä. Niistä saa runohimon.

      Poista
  6. Muistin tämän kirjoituksesi, kun päätin sittenkin kirjata joitain ajatuksia Kuolinsiivouksesta omaan blogiini. Sopiihan, että laitoin linkin tekstiisi? Omani jäi vähän tunnelmoinniksi, mutta päätin sen julkaista, kun kerran olin aloittanut. Kilven runojakin taidan lukea jatkossa, kun tämä teos tosiaan oli enemmänkin päiväkirjamainen. Hyvää kesää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!