torstai 27. elokuuta 2015

Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon

Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon, 2004
Alkuteos: Frá ljósi til ljóss, 2001
Suomentaja: Tapio Koivukari
Kustantaja: Johnny Kniga
Kansi: J. Karjalainen jr.
Sivuja:168
Mistä sain kirjan: oma ostos






Kesällä oli aikaa lukea jotain uutta, täysin erilaista ja valtavirrasta poikkeavaa. Minulle valtavirtaa on kotimainen kirjallisuus, joten olen suorastaan hämmästynyt, että olen koko loppukesän lukenut käännöskirjallisuutta. On ollut Hobitti, on ollut Kunderaa, on ollut Stoner, joka oikeastaan aiheutti pienoisen blogijumin. Se vei ajatukset niin täysin mennessään, etten ole oikein tähän näppäimistölle taipunut.

Kaiken keskellä löysin käsistäni myös tämän pienen kirjasen, jonka kansi houkutteli lukemaan. Lukuinto vain kasvoi, kun hoksasin, että tämä uppoaisi pariinkin lukuhaasteeseen: HelMetin Kirjan vuosi -haasteen kohtaan 24. Kirja maasta, jossa olet aina halunnut käydä ja lisäksi Anna minun lukea enemmän -blogin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa. (Olen lukenut vasta yhden ruotsalaisdekkarin tänä vuonna, joten pohjoismaalainen kirjallisuus on vähän vaiheessa...)

Nyt siis tartuin islantilaiseen kirjaan. Islantilainen kirjallisuus... Mitä siitä tulee mieleen? Tietenkin Salka Valka, nobelisti Halldór Laxnessin tunnetuin teos. Sen luin joskus parikymppisenä ja pidin tietysti (sanokaapa kirja, josta en olisi parikymppisenä pitänyt), mutta saisin siitä nyt paljon enemmän irti, veikkaisin. Näin siitä tehdyn tv-sarjan joskus nuorena, ja se oli myös vaikuttava. Laxnessilta olen lukenut jotain muutakin, hyvin hidastempoista ja kivikkoista, mutta kirjan nimeä en muista. Lisäksi olen lukenut Arnaldur Indridasonin jonkin dekkarin ja Hallgrímur Helgasonin 101 Reykjavik -teoksen, josta ei jäänyt paljon mitään mieleen, Jonkinlaista nuoren miehen ahdistusta siinä muistaakseni oli. Siinäpä ne - kokemukseni islantilaisesta kirjallisuudesta. Eipä ole paljon hurraamista, mutta on sentään jotain, mistä ponnistaa.

Vigdís Grímmsdóttirin Valosta valoon on trilogian ensimmäinen osa. Se osoittautui erikoiseksi, suorastaan eksoottiseksi kirjaksi. Eksotiikka syntyi täysin yllättäen New Mexicosta, Santa Fen kaupungista. Sitä luulee saavansa islantilaisia geysirejä, merta ja kivikkoa ja päätyykin Yhdysvaltojen kuumimpaan ja kuivimpaan osavaltioon. Toki suurimmaksi osaksi oltiin Islannissa, mutta kojoottiromantiikkaakin tarjottiin.

Valosta valoon on jollain tavalla kuitenkin hyvin islantilaisesti kerrottu, tai niin ainakin kuvittelen. Se on kirjoitettu kauniisti, suorastaan naiivisti - ehkä siinä on ikiaikaista sagojen kerronnan rytmiä. Kun teoksen aiheena on rakkaus, on jopa siirappisuuden mahdollisuus hyvin lähellä. Silti kirja välttää kliseet ja karikot ja onnistuu säilyttämään lukijan mielenkiinnon. Kerronta on tuoretta, vaikka se voisi keikahtaa liian imeläksi.

Kirjan henkilöt ovat rakkaudessaan vahvoja persoonia. Heitä on rakastettu ja he osaavat rakastaa:
  - Sinäkin löydät tien valosta valoon.
  Ehkä juuri näiden sanojen tähden Rósa yritti aina elää elämänsä pehmeässä ja yksinkertaisessa kirkkaudessa. Tai sitten hän tunsi lähestyvänsä paremmin sitä salattua lakia, joka teki hänestä sekä rakkauden että lemmen lapsen. (S. 8.)

Ilman murheita henkilöt eivät selviä. Rakkaus on kuitenkin heidän kantava voimansa, eikä se haavoita heitä, vaikka se tuo surua ja kaipausta kylkiäisenään. Rakkaus on valoa ja johtaa valosta valoon. Kirjan päähenkilö on Rósa, joka kasvaa isänsä kanssa hyvin onnellisesti äidistä kerrottujen kauniiden tarinoiden keskellä. Isä Lenni nousee omalla tarinallaan kirjan toiseksi päähenkilöksi. Voisin kuvitella, että trilogian jatko-osissa jotkut muutkin kirjan värikkäistä persoonista pääsevät enemmän esiin, enkä pane sitä ollenkaan pahakseni, sillä kaikki he ovat kiinnostavia ja vahvoja ihmisiä. Taidanpa tarttua trilogian jatko-osiinkin, jos ne vain osuvat kohdalle.

Rakkauden mukana tulee tietysti seksi, enkä muista lukeneeni näin traumatonta seksuaalisuuden kuvausta missään. Seksi on kuin kukkaan puhkeamista, elämän tarkoituksen löytämistä. Mietin jo mielessäni, että jos nuorten sukupuolivalistus pystyisi jonain päivänä tähän, meillä olisi paljon vähemmän ahdistuneita ja masentuneita nuoria. Tosin ehkäisystä tässä kirjassa ei puhuta mitään, joten voi olla, että seksivalistus ei pääse tällaiseen hurmioon ikinä. Ja sitten tulee kirjan loppu, joka lyö jalat alta ja joka näyttää kaiken täysin eri valossa - myös kirjan nimen.



Tämän islantilaisteoksen ovat lukeneet ainakin Erja, Margit, Maukka, Anki ja Kirjanainen, joka toteaa kirjan olevan väkevä. Sitä se juuri on.

12 kommenttia:

  1. Tämä kirja jatko-osineen on suuria suosikkejani ajalta ennen kirjabloggausta. Paljoa en muista, mutta erikoisen ja mieleenpainuvan tunnelman kyllä. Uusintakierros ei olisi pahitteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ensimmäinen osa loppui sellaiseen yllätykseen, että seuraava osa on varmastikin pakko lukea.

      Pidin kirjan kaikista henkilöistä ja kirjan kerronnasta, jossa oli satua ja vahva näkemys. Kirjailijalla on oma ääni, jonka suomentaja on tavoittanut. Mukava löytöhän tämä on!

      Poista
  2. Minä en ole tainnut lukea ikinä islantilaista kirjallisuutta! Salka Valka on kyllä ollut lukulistallani, mutta siihenpä loppuu tietämykseni ylipäänsä koko maan kirjallisuudesta. Kuvauksesi tästä trilogian avausosasta alkoi kiinnostaa, joten taidan saada uuden islantilaisen listalleni, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että tämä viehättäisi sinua. Tästä jäi vahva tunnelma mieleen pyörimään. Henkilöiden rakkaus ja unelmat olivat selkeitä.

      Lukuhaasteiden parasta antia on juuri näihin hyviin yllätyksiin törmääminen.

      Poista
  3. En ole lukenut Grimsdottiria vuosiin. Lukemistani vaikuttavin on ollut Nimeni on Isbjörg - olen leijona, josta sitten tykkäsinkin vallan kamalasti. Hyllyssäni on Z - rakkaustarina, joka jäi joskus kesken. Sitä pitäisikin kokeilla uudestaan.

    Kuvaamasi teosta vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka ei ehkä kaikkein islantilaisimmalta, mitä se sitten lieneekin. Jännä muuten, miten ihmisillä on usein vahva kokemus 'islantilaisuudesta'. Mistäköhän se on muodostunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, Omppu! Nimeni on Isbjorg - olen leijona on jo nimenä kiinnostava. Minulle jäi tämän kirjan perusteella into lukea Grímsdóttiria lisää.

      Islantilaisuuteen liittyy karun maan eksotiikkaa. Mikään ei siellä varmaan ole niin kuin helpommissa olosuhteissa... :) Tämä kirja oli yllättävän lempeä, sillä odotin jotain ankaraa kuvausta. Sainkin satumaista kerrontaa.

      Poista
  4. Oi oi, tämä mennä paukahti suoraan lukulistalleni, kiitos mainion arviosi. Islantilainen kirjallisuus on ollut minulle pitkään suuri arvoitus. Tänä vuonna olen kurkistellut pikkuisen sinnekin päin, ihan vain Pohjoismaisen lukuhaasteen innoittamana.

    Merkkaan nimen muistiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli jotain erikoista ja kiehtovaa, kaunista ja toiveikasta ja silti myös surua. Uskallan suositella!

      Joskus käteen osuu pieniä helmiä täysin odottamatta. Lukuhaasteet ovat ilahduttavia juuri tuodessaan yllätyksiä lukulistoille.

      Poista
  5. Kiitos tästä, kaipasinkin vinkkiä kys. haasteeseen islantilaisesta kirjallisuudesta. Pää lyö ihan tyhjää, kun yrittää miettiä luettavaa Islannista enkä ole ainuttakaan islantilaista teosta vielä koskaan lukenut. Tosin tänään tuli tilannetta paikkailtua, kun huomasin kirjastossa Poika nimeltä kuukivi -teoksen. Sillä aloitan Islannin valtauksen, maan, jonne haluaisin vielä jonain päivänä matkustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama haave, Kaisa! <3 Luulen, että tämä kirja on sinunkin kirjasi. Minulle jäi tästä satumainen ja toiveikas olo, koska persoonat olivat niin vahvoja rakkaudessa ja unelmissaan. Loppu on melkoinen jysäys, mutta siitä ei enempää.

      Poista
  6. Ponnistelin loppuun ja sain kaksi islantilaista kirjaa tehtyä. Niin, minä opin, että aloitin siis trilogian. Pakko lukea muutkin. Meinasin pakahtua kieleen ja rakkauteen. Että kuvaan voi rakastua. Kirjoittaa nyt vielä blogiteksti, kun ei voi sanoa oikein mitään. Kyllä tuo loppu teki tehtävänsä kohdallani. Ehkä tuo loppu on cliffhanger? Ainakaan en voi kirjoittaa, että kirjan tapahtumat olisivat olleet arvattavissa. En ihan ehdoin tahdoin kuljettaisi tarinaa noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli melkoinen yllättäjä. Pidin oikeastaan kaikesta. Jatko-osat kai on etsittävä luettavaksi, sillä niin pakahduttavaa tämä oli. Kuvaan rakastuminen oli kaiken alku, ja sitten se olikin menoa.

      Poista

Kiitos kommentista!