torstai 10. elokuuta 2017

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin, 2016
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 359
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta



Helmikuu. Valkea kuu. Pieni kuu. Kaksikymmentäkahdeksan paljetinvälkehtivää päivää.
       Ada kuin pieni taivas.
       Ada kuin paljastettu aarre. (S. 119.)

Ada rakastuu Juuli Niemen nuortenromaanissa Et kävele yksin. Rakkaus tulee, kuten rakkaus aina tulee - yllättäen. Sen jälkeen elämän täyttää Egzon.

Harvoin, jos koskaan, olen lukenut näin herkkää rakkauden kuvausta, kuin Juuli Niemen teoksessa on. Nuorten rakkaus on kuplivaa ja viiltävää. Siinä on kaikki se sydämeenkäyvä roso, jonka omasta ensirakkaudestaan muistaa. Kun tekee kipeää ja leijuu seitsemännessä taivaassa yhtä aikaa. Yksi katse merkitsee koko elamää ja yksi sana voi murskata kaiken. Rakkaus on vahvaa ja haurasta yhtä aikaa. Minua rakastetaan, mutta miten minun pitäisi olla. Kuka minä olen?

Juuli Niemi luo Adasta ja Egzonista elävät persoonat. Ada on yksinhuoltajaäidin kasvattama, suloinen tyttö ja Egzon on kosovolaisen pakolaisperheen totinen prinssi. Ada etsii itseään ja olemistaan, Egzon joutuu jo ottamaan vastuuta. Näitten nuorten rakkaus ei ole pelkkää iloa, vaikka se täyttää heidän ajatuksensa kokonaan.

Niemen käyttämä kieli on kaunista ja totta. Nuorten ajatukset lähtevät lentoon, pyörivät kehää  ja räjähtelevät sinne tänne. Epävarmuus ja uhmakkuus kulkevat käsi kädessä. Kauniisti kirjassa on kuvattu myös Adan ja äidin suhde, joka on läheinen ja siksi myös haavoittuvainen. He ovat olleet toisillensa kaikki kaikessa, mutta Adan nuoruus ei jätä kumpaakaan entiselleen.

Et kävele yksin sukeltaa uskottavasti nuorten elämään, joka on raadollinen ja julmakin kaikessa esittämisessään ja etsinnässään. Siitä huolimatta nuorilla on polttava tarve kauneuteen. Ada löytää sitä kirjoittamisesta ja Egzon piirtämisestä. Oma sisin on löytymässä. Kaiken kaikkiaan Et kävele yksin rohkaisee nuoria etsimään rehellistä, omaa elämää.

Niemen teos on kaunokirjallisesti hieno, paikoin suorastaan runollinen, mutta silti aito. Se tulee lukijaa lähelle ja kertoo nuoren rakkauden tarinan kunnioittavasti. Se ei selitä asioita puhki, vaan jättää lukijalle täydennettävää. Se ei saarnaa, eikä tuomitse ketään.

Niemi on omistanut kirjansa Seitalle, liian nuorena menehtyneelle ystävälleen ja kollegalleen. Seita Vuorelan Lumi ilmestyi myös viime vuonna ja on tunnelmaltaan ja teemoiltaan hyvin samantyyppien. Sekin oli Finlandia Junior -ehdokkaana. Tällaisia nuortenkirjoja toivoisin lisää.


Kirja on luettu myös Kannesta kanteen -blogissa, Mari A:n kirjablogissa, Luetaanko tämä?-blogissaTuijata.Kulttuuripohdinnoissa, Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa, Lukutoukan kulttuuriblogissa, Kirjasähkökäyrässä, Kirjakko ruispellossa -blogissa, DysphoriassaYhdessä pienessä lukupäiväkirjassa ja Kirja hyllyssä -blogissa. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2017 lukuhaasteen kohdan 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen.

9 kommenttia:

  1. Olen lukenut sekä tämän että Seita Vuorelan kirjan Lumi. Ei tullut niistäkään kirjoitetuksi (joudun säästelemään kättäni ja muutoinkin tulee luetuksi paljon enemmän kuin kirjoitetuksi). Hienoja nuorten kirjoja!
    Kerrot kirjan nuoruuden kuvaamisesta ja tunnelmista hyvin. Noin minäkin koin.

    Sain nyt ideoita lahjakirjaksi kohta 15 täyttävälle pojantyttärelle, joka on kova pohdiskelemaan asioita. Aloitin oikein vihon, jossa on läheisimpien nimet ja alle tulee sitten kirjavinkit. Ei tarvitse ryhtyä joulun alla pähkäilemään ja ostaa hätäpäissä kirjoja, joita ei lueta. Moderni ihminen laittaisi nämä tietysti puhelimeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat kirjat, sekä Lumi että tämä Et kävele yksin, ovat aivan loistavia. Ne ovat aivan kansainvälisen tason kirjoja molemmat. Tästä esimerkiksi näkyy, että tekstiä on hiottu ja kirjoitettu kunnianhimoisesti, nuoria aliarvioimatta.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä: tämä on todella hieno ja kaunis teos. Ihanasti myös tavoitat kirjoituksessasi teoksen herkän tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! <3

      Teos on poikkeuksellisen onnistunut tunnelmien ja tunteiden kuvauksessa. Henkilöistä tuli myös hyvin todellisia.

      Poista
  3. Kaunis ja runollinen kirjoitus kauniista ja runollisesta teoksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! ❤

      Kirja on kyllä runollinen, muttei kuitenkaan liiaksi.

      Poista
  4. Tämä on jäänyt mieleen herkkyytensä ansiosta, juuri sellainen mitä nuoret kokevat ja ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkää olemista on nuoruus. Oli hyvä lukupiirikirja!

      Poista
  5. Pidin tästä paljon, vaikka kieli onkin paikoin lukijaa haastavaa. Mutta eipä kaiken tarvitse aina olla helppoa, nuoruus ei ainakaan sitä ole.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!