sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 1.12.2013

Tervetuloa seuraamaan Kirjabloggaajien joulukalenteria 2013!


Tässä avautuu kalenterin ensimmäinen luukku:




Tämän joulun lähenemisen huomasin, kun luokkamme rupesi jo ajoissa opettelemaan joululauluja, ensin omassa luokassamme ja vähän myöhemmin toisen luokan kanssa voimistelusalissa. Vaikka en huonona laulajana uskaltanut kuin hiljaa hyräillä toisten mukana, noiden laulujen sisällöstä alkoi alusta alkaen virrata jotain sisimpääni ja tuoda mukanaan jotain aivan uutta, hätkähdyttävää, pysähdyttävää. - -
    Ja kun jonkin ajan kuluttua yhteisiin lauluhetkiimme lisättiin piirileikitkin, tunnelmani nousi yhä korkeammalle. - - Harmonin yksinkertaiset sävelet ja laulujen yhtä vilpittömät sanat ja käsiemme kosketus pyrkivät aina kohottamaan olemustani jotain tuntematonta olotilaa kohti.
   Joulu sai ikään kuin aivan uuden merkityksen. Laulujen sanat puhuivat leikeistä ja leikkien ulkonaisista tapahtumista ja vakavina hetkinä opettajat puhuivat pian sytytettävistä kynttilöistä  ja Jeesuksen syntymästä, mutta riemujemme salaisista lähteistä he eivät sanoneet mitään. Aikuiset olivat jo ehkä kokonaan unohtaneet.
   Mitä lähemmäksi juhlamme saapui, sitä enemmän aloin kiihtyä ja sitä innokkaammin mielikuvitukseni rupesi askaroimaan. Kaikki päivät olivat ihania ja ihmeellisiä, tulin tuntemaan auringonpaisteen, saderyöppyjen, kylmien merituulien ja syysiltojen pimeän kauneuden.

Näin kuvaa kuusijuhlavalmistelujen vaikutusta itseensä pieni koululainen, Toivo Pekkanen (1902 - 1957). Otteet ovat Pekkasen teoksesta Lapsuuteni (1953). Kirja alkaa Pekkasen ensimmäisistä muistoista ja päättyy kansalaissodan jälkeisiin kuukausiin.

Pekkasen perhe asui Kotkassa ja kärsi vähitellen pahenevasta köyhyydestä, joka löi leimansa pienen pojan elämään. Pojan kasvutarina on koskettavaa luettavaa, ja yltäkylläisen joulun lähestyessä se pyörii mielessäni aivan erityisesti. Vaikka kirja on paikoin karua luettavaa, siinä on myös paljon hyvyyttä. Yksi kauneimpia kokemuksia on pojan kuvaus koulun kuusijuhlasta, josta on nyt yli sata vuotta. Jo kuusijuhlan valmistelu tuntuu johdattavan pojan jonkin uuden, taiteellisen kokemuksen ja onnen lähteille ja juhla on ehkä pojan kaunein muisto lapsuudesta:

Itse tapahtumaa on vaikea kertoa. Harmonin alkaessa soida ja tyttöjen ja poikien äänien ruvetessa kohoilemaan ympärilläni pysyin itse vaiti kuullakseni selvemmin mitä hartaat äänet kertoivat ja ymmärtääkseni mitä niillä oli puhuttavaa. Tajusin enkelin siipien suhahtelevan läheisyydessä ja näin kasvot, joita ympäröi ikuinen valo. Ulkona olin joka ilta nähnyt ihmisten rakentamia valoja, mutta tällä valolla ei ollut varjoa. Se oli täynnä kirkkautta.
   Älä koskaan usko pahuuteen, usko aina hyvyyteen, sanoin hiljaa itselleni omilla lapsellisilla sanoillani.
   Kun vilkaisin äitiäni, näin hänen silmiensä säteilevän autuudesta ja kyynelistä. Hänkin uskoi sillä hetkellä samoin kuin minä.

Juhlassa lauletaan ensin virsi ja sitten opettaja kertoo sadun, joka sijoittuu keskelle lumista maisemaa ja kertoo köyhästä perheestä, jonka joulun kirkkaus myös saavuttaa: Köyhyydessäkään ei ollut pahuutta eikä rumuutta. Tiesin sen varmasti. Ja se todistettiin minulle vielä toisellakin tavalla. Laulun taas päätyttyä meillekin jaettiin lahjat, pieni paperipussi jokaiselle, ja kun avasin sen ja puraisin siellä olevaa omenaa, tunsin hyvyyden ja kauneuden kielelläni.

Mutta paras osuus on vielä edessä. Poika on kokenut juhlassa sekä kauneutta että hyvyyttä, mutta hän saa tuntea myös kuuluvansa johonkin: Tähän asti olin ollut vain kuuntelija ja katselija, mutta kun piirileikit alkoivat, en ollut enää katselija ja kuuntelija, olin itse tapahtuma. - - Uusien laulujen sisältö alkoi elää minussa ja kun tartuin tytön käteen, en ollut enää yksin, minut sidottiin siihen kaikkeuteen, missä hyvyys ja kauneus virtaavat ja missä valo on aina ilman varjoa.

Pekkasen Lapsuuteni on nykylukijalle lähes käsittämätön kuvaus köyhyydestä. Pieni poika kokee kuusijuhlassa hyvyyttä ja kauneutta, joiden olemassaolosta hän saa vahvan tunteen. Hän kokee myös kuuluvansa joukkoon. Myöhemmin kaikki nuo varmat tunteet joutuvat koetukselle, sillä paheneva köyhyys uhkaa kaikkia juhlassa koettuja näkyjä ja tuo mukanaan häpeän, joka eristää muista ihmisistä. Siltikin, kaikkea tulevaa uhmaten, joulun sanoma kirkastuu pienen pojan kuusijuhlatunnelmissa:

Usko aina hyvyyteen, älä koskaan usko pahuuteen. Näe aina kauneutta, älä koskaan näe rumuutta. Äläkä koskaan ole yksin.
   Nämä sanat soivat mielessäni, kun opettaja lopuksi puhui meille jälleen joulusta ja joululomasta ja kun viimeinen laulu aloitettiin. Ne soivat vielä silloinkin, kun väsähtäneenä astuin äidin kädestä pidellen kaduille. Ulkona oli pakkanen ja matalalla lepäävät pilvet olivat mustanharmaita, mutta sittenkin ne soivat mielessäni ja minä vakuutin itselleni, että aina uskoisin hyvyyteen ja kauneuteen ja etten olisi koskaan yksin.



Kirjabloggaajien joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Kirjakko ruispellossa -kirjablogissa!

Hyvää joulua!



Klikkaile itsesi kirjalliseen jouluun - tässä on lista kaikista kirjablogeista, joissa kalenteriluukut avautuvat:

1.12. Luettua elämää
2.12. Kirjakko ruispellossa
3.12. Kaikkea kirjasta
4.12. Todella vaiheessa
5.12. Järjellä ja tunteella
6.12. Kirjallisena. Minna
7.12. Notko, se lukeva peikko
8.12. Tarukirja
9.12. La petite lectrice
10.12. Luen ja kirjoitan
11.12. Kulttuuripohdintoja
12.12. Luettua
13.12. Lurun luvut
14.12. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
15.12. Kirsin kirjanurkka
16.12. Pinon päällimmäinen
17.12. Calendula
18.12. Kulttuuri kukoistaa
19.12. Tea with Anna Karenina
20.12. Lukutoukan kulttuuriblogi
21.12. Anna minun lukea enemmän
22.12. Kolmas linja
23.12. P.S. Rakastan kirjoja
24.12. Orfeuksen kääntöpiiri
25.12. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan

54 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Reijo! Tästä se lähtee. Maltan tuskin odottaa huomista luukkua.

      Poista
  2. Kiitos! Olipa kaunis ja koskettava aloitus. Oikein hyvää joulunaikaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi! Ja kiitos samoin, hyvää joulunaikaa myös Sinulle! Jään odottamaan luukkuasi!

      Poista
  3. Aitoa, kaunista joulutunnelmaa... aika huikea vastakohta nykyajan kaupalliselle jouluhössötykselle. Hieno aloitusluukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, MarikaOksa! Kun lokakuussa luin Pekkasen Lapsuuteni, koin aikamoisen oivalluksen. Pienen pojan kokemus on niin paljas ja aito.

      Poista
  4. Liikuttava aloitus! Kiitos! Tämä koskettaa juuri minua tämän joulun edellä myös siitä syystä, että olen paljon miettinyt sitä, mitä jouluna tarvitsemme, mikä joulu minulle on ja mitä haluan sen olevan. Tänään söimme varsin mutkattoman aamupalan poikieni kanssa yhden kynttilän valossa, ja lapset olivat onnellisia. Niin minäkin :). Rauha ja ilo ei tosiaankaan vaadi paljoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Paula! Tiivistit hienosti omia ajatuksiani joulusta. Tarvitaanko jouluun kauheasti rekvisiittaa ja läjäpäin lahjoja - kun nykyään mikään ei oikein riitä? Kynttilänvalo tuo jo tunnelman ja onni tulee läheisistä ihmisistä.

      Poista
  5. Hieno aloitus ja tosi hauska kalenteri :)! Odottelen varsinkin huomista luukkua mielenkiinnolla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kalenteri on loistokeksintö, kiitos siitä Hannalle! Käyn kurkkaamassa vielä sinunkin kalenterisi.

      Poista
  6. Hieno ensimmäinen luukku! Ajatteluttava. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kirjoista herää kaikenlaisia ajatuksia. Pekkasen Lapsuuteni on aivan erityisesti sellainen kirja.

      Poista
  7. Hieno muistutus siitä, mikä on tärkeintä joulussa ja koko elämässä: hyvyys, kauneus ja yhteisöllisyys. Tämä liikuttaa minua kovasti ja on hyvä muistutus juuri ennen kuin lähden joulmarkkinoille. KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Kunpa kaikille riittäisi hyvyyttä, kauneutta ja läheisiä tänä jouluna. Pienen pojan ajatuksissa tiivistyy kaikki olennainen.

      Poista
  8. Olipa kaunis ensimmäinen joulukalenteriluukku. Juuri harmittelin, ettei meillä ole mitään joulukalenteria kotona (heh), mutta sitten muistinkin, että ihanaa, tänäkin vuonna on kirjabloggaajien oma joulukalenteri ja joka päivä yllätysluukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! Ideasi on tuonut paljon iloa. Viime vuonna kiiruhdin joka joulukuun aamu avaamaan kirjallisen luukun, enkä millään malttaisi odottaa huomista...

      Poista
  9. Kaunis, hieno ja tunnelmallinen aloitus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marile! Jään odottamaan luukkuasi! On ilo olla mukana.

      Poista
  10. Lämmin ja jouluisa aloitus, kiitos! Hyvää ja kirjaisaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taika! Samoin Sinulle hyvää joulua ja hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  11. Komppaan edellisiä kommentoijia: kaunis, ihana ja lämmin aloitus! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Pian päästään avaamaan sinunkin luukkusi. On tämä jännittävää.

      Poista
  12. Upea luukku, Elina! Nostatti väreitä. Ja hienosti aikaan sopiva. Muistuttaa jouluhössötyksen takana olevista arvoista. Vaikka sanot, että köyhyys tuolloin on nykyihmiselle käsittämätöntä, on toimeentulo monelle lapsiperheelle hyvin vaikeaa nykyisinkin. Kaikilla ei ole lahjavuoria, tuskin edes riittävästi ruokaa ja vaatteita, ja puhun nyt vain kotimaasta. Silti lapsen kokemus voi ylittää arjen ja kantaa häntä elämässä. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Arja! Mietin, että kouluissa on juuri meneillään tämä tärkeä aika, jolloin joulujuhlia varten harjoitellaan lauluja ja esityksiä. Toivoisin niin, että jotain jouluntaikaa riittäisi jokaiselle lapselle. Köyhyyttä on varmasti edelleenkin myös Suomessa, en tiedä millä taikasauvalla sen saisi kokonaan poistumaan maailmasta. Mutta ainakin tekee ihan hyvää pysähtyä miettimään sitä, että jokainen lapsi ansaitsisi kauneutta ja hyvyyttä elämäänsä.

      Poista
  13. Ihastuttava ensimmäinen luukku, Elina, kiitos! Mitä mainiointa joulunodotusta!

    VastaaPoista
  14. Vastaukset
    1. Kiitos, Katri! En malttaisi millään odottaa teidän muiden luukkuja!

      Poista
  15. Voi miten hieno ensimmäinen luukku! Tästä on hyvä aloittaa joulun odotus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Villasukka kirjahyllyssä! :) Tätä oli mukava valmistella ja vielä mukavampi on odottaa muiden luukkuja!

      Poista
  16. Kaunis ensimmmäinen luukku, joka vei itseni omiin lapsuuden joulun muistoihin. Kuusijuhlan tunnelmassa, ainakin alaluokilla, oli jotakin joka edelleen aina palaa mieleeni, kun omat lapseni valmistautuvat koulun päättäjäisiin joulun alla. Muistan aina hämärän jumppasalin, kynttilät, kuusen ja laulut, joita laulettiin sydämen kyllydestä. Ja sen pussin, jossa oli pipari ja omena tai mandariini, joka saatiin juhlasta mukaa.

    Kiitos Elina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana! Tiedätkö, ajattelin ihan samaa. Hämärän jumppasalin tunnelman pystyn loihtimaan mieleeni ja kuulen myös ne joululaulut. Parina ensimmäisenä kouluvuotena harjoiteltiin kuusijuhlaan juuri tonttu- tai enkelitansseja ja ne toivat oman jännityksensä juhlaan. Meilläkin jaettiin paperipusseissa omenat ja piparit koululaislle. Pekkasen kuusijuhla tavoitti ja kosketti, koska oli niin tunnistettava. Oman sävynsä siihen toi tieto armottomasta köyhyydestä, jonka keskellä kuusijuhla oli ihmeellinen kokemus.

      Poista
  17. Ala-asteen kuusijuhlissa oli tosiaan ihan omanlaisensa tunnelma, kiitos kun sait taas muistelemaan :)
    Ja hyvää adventtiaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hdcanis! Ala-asteen kuusijuhlia on mukava muistella. Tuskin sellaista harrasta joulutunnelmaa pystyy enää tavoittamaan kuin häivähdyksinä. Mutta hyvä sitä on tavoitella. Hyvää adventtiaikaa myös Sinulle!

      Poista
  18. Elina, aivan ihana kuva! <3 Ja kaunis ja koskettava kirjoitus, jolla on hieno sanoma: usko aina hyvyyteen ja näe aina kauneutta.

    Hyvää joulukuun alkua sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna! Pekkasen kirja on koskettava. Pienen pojan pyytettömät ja kirkkaat ajatukset ovat hyvin viisaita. Hyvää joulua myös Sinulle, Anna! Jään odottamaan joulupäivän luukkua!

      Poista
  19. Tämän paremmin ei joulukuu voisi alkaa. Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Minna, kiitos! Kirjabloggaajien joulukalenteri tuo joulumielen. Ihanaa, kirjallista joulua Sinulle!

      Poista
  20. Aitoa, oikeaa joulua! Kiitos tästä lämpimästä paluusta joulun juurille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eila kauniista sanoista! Jotain todella aitoa ja pyyteetöntä on näissä pienen pojan ajatuksissa.

      Poista
  21. Aivan ihana luukku, nousi ihan pala kurkkuun lukiessa. Tämä kirja pitää (!) lukea. Ja vaikken erityisemmin jouluihminen olekaan, niin pakko sanoa että tästä luukustasi tarttui minuunkin aimo annos joulumieltä. Siis iso kiitos ihana Elina, ja kaunista joulunalusaikaa sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! Olipa hyvä, jos luukusta tarttui joulumieltä! Toivottavasti tartut Pekkasen kirjaan, sillä luulen, että sen tyylikin on juuri Sinulle mieleen, sillä se on hyvin paljon Antti Hyryn tyylistä. Ihanaa joulunalusaikaa myös Sinulle, Sara! <3

      Poista
  22. Hieno luukku, kiitos. Ihanaa, että tänänkin vuonna saa virittäytyä joulun tunnelmiin kirjallisen joulukalenterin merkeissä.

    Tämä sai minutkin muistelemaan lapsuuden joulujuhlia. Mieleen ovat jääneet hyvin vahvasti juuri se ala-asteen ensimmäisillä luokilla jaettu paperipussi omenoineen ja pipareineen ja yhteislaulut: Enkeli taivaan koko juhlasalin laulumana nostatti aina kylmät väreet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa! Olen samaa mieltä, että tämä joulukalenteri on joulun ihanin keksintö.

      Paperipussi on varmaan pitkä perinne, mutta en tiedä, vieläkö sitä mahdetaan jakaa. Kelpaisiko nykylapselle enää omena luomaan joulumieltä? Minäkin muistan paperipussin ja Enkeli taivaan tuo edelleen sen oikean joulun tunnelman.

      Poista
  23. Pääsin avaamaan luukun vasta nyt. Lapsuuteni on hieno kirja ja joulukalenterin ensimmäinen luukku on hieno myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Margit! Lapsuuteni on sellainen kirja, joka jää syvälle sieluun. Loppua kohti se alkaa vaikuttaa yhä syvemmin. Hieno klassikko, joka tekisi hyvää nykyihmisille.

      Poista
  24. Kiitos kauniista luukusta, kosketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihi nainen! Ihanaa, jos kosketti, sillä kirja on juuri sitä - äärettömän koskettava omalla suoralla tavallaan.

      Poista
  25. Kiitos ihanasta aloituksesta, tähän oli kiva syventyä näin iltasella :) Laitoin heti kirjan lukulistalle. Toivottavasti keksin jotain yhtä hienoa jouluaaton luukkuuni, mietintämyssy päähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! Kirja kannattaa ehdottomasti lukea.Kyllä varmasti keksit vaikka mitä luukkuusi, jota jään odottamaan. :)

      Poista
  26. Kommentoin nyt vähän jälkijunassa, vaikka luukun avasinkin ajallaan: ihana joulukalenterin aloitus! Vanha (kotimainen) kirjallisuus sopii erityisen hyvin joulunaikaan, ja ylipäätään nykyisen yltäkylläisyyden aikana on hyvä pysähtyä miettimään, millaista oli ennen, kuin pienetkin asiat tekivät juhlan. En ole Pekkasta lukenut, mutta voisin tuon Lapsuuteni lukea. Koskettavan ja joulunodotukseen sopivan kohdan olet siitä valinnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista, Maria! Lapsuuteni oli todella koskettava. Sen kerronta on modernia, voisi sanoa, että riisuttua, mutta ehkä juuri siksi äärettömän vaikuttavaa. Se tuli aivan ytimiin asti. Klassikoissa on todellakin jotain suurta.

      Poista

Kiitos kommentista!