perjantai 19. kesäkuuta 2015

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 12. painos, 1994
Alkuteos: Farliga midsommar, 1957
Suomentaja: Laila Järvinen
Kansi: Tove Jansson
Sivuja: 140
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä




- Teatteri ei ole teidän salonkinne tai laivalaituri. Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja  millaisia he ovat. (S. 90.)

Tove Janssonin Vaarallinen juhannus on järjestyksessä viides muumikirja ja samalla viides koskaan lukemani muumikirja. Aloitin muumitarinoiden lukemisen vasta viime vuonna, kun vietettiin Tove Janssonin juhlavuotta. Muumit eivät nimittäin koskaan kuuluneet lapsuuteeni, mutta ne voisivat kuulua lasteni lapsuuteen, joten aloin lukea kirjoja heille ääneen. Kuinka ollakaan, Vaarallinen juhannus osui viime joulun ajan ääneenlukukirjaksi ja jäikin sitten kesken, koska niin sanotut joulukirjat jyräsivät sen ohi. En myöskään halunnut hypätä Taikatalveen, koska periaatteeni on lukea muumikirjat järjestyksessä, ja Taikatalvi on vasta seuraava...


Nyt juhannuksen lähestyessä oli aika tarttua Vaaralliseen juhannukseen uudestaan (vaikka ilmojen puolesta Taikatalvi olisi ehkä sopinut tähänkin ajankohtaan) ja lukea se loppuun. Tilanne oli kuitenkin muuttunut siten, että kohta kymmenvuotiaat tyttäreni, joille kirjaa luin, lukevat nykyisin iltaisin omia kirjojaan. Olinkin muumien kanssa ihan yksin. Lapsena tämä asetelma ei toiminut. Mitenkähän minulle ja muumeille nyt käy?

Hyvin kävi, sillä kirjassa on kyse teatterimaailmasta, joka on (kirjallisuuden jälkeen) paras asia maailmassa.

Vaarallisen juhannuksen tarina sijoittuu juhannuksen aikaan ja alkaa siitä, että Muumilaakso joutuu tulvan alle ja sen asukkaat pelastautuvat ajelehtivalle näyttämölle. Näyttämöstä tulee heidän asuntolaivansa, vaikka se on hiukan hankala asumus, koska yksi seinä puuttuu: Sääli seinää, joka oli tipahtanut pois, mutta eihän se tietenkään paljon haitannut näin kesällä... (s. 33).

Koska muumit eivät ole koskaan käyneet teatterissa, he eivät ensin tunnista näyttämöä näyttämöksi tai teatterin lavasteita ja rekvisiittaa epäaidoiksi. Kaikki näytelmän tekemisen vaiheet ovat heille uusia. Muumit saavat oppaakseen näyttämöllä asustavan Emman ja pian he järjestävät jo omaa teatteriesitystä. Pystyin hyvin samaistumaan muumiperheen hämmästykseen ja lopulta innostukseen, kun he tutustuivat teatteriin. Maalaistyttönä en nimittäin käynyt teatterissa kuin pari kertaa lapsuudessani. Teatterin lumo on vasta aikuisiän lumojani: - Ajattele, sanoi Niiskuneiti, ajattele millainen perhe täällä on asunut ennen meitä! Tuhat leninkiä! Pyörivä lattia, taulut ripustettuina kattoon ja koko omaisuus ahdettuna komeroihin. Paperihuonekaluja ja oma sade. Keitä sinä luulet heidän olevan? (S. 52.)

Tuula Karjalaisen loistavasta Tove Jansson -elämäkerrasta minulle selvisi, kuinka paljon Tove Jansson oli mukana, kun muumien tarinoista tehtiin teatteriesityksiä. Vaarallisen juhannuksen aihe on ehkä kotoisin noista kokemuksista. Teatterin taikaa siihen on vangittu yllin kyllin. Vastikään kirja ponnahti esiin myös Juha Hurmeen Nyljetyissä ajatuksissa, jossa Hurme riemastuu muumien teatteritouhuista.


Nyt on vähän paha tilanne, sillä tähän mennessä muumikirjasuosikkini on ollut iloinen Taikurin hattu. Täytyy nimittäin myöntää, että Vaarallinen juhannus ohitti jopa senkin hauskuudessaan. Teatterimaailman lisäksi kirjaan on ujutettu pieniä seikkailuja ja sivujuonia. Parasta on se tyyneys, jolla muumiperhe kohtaa elämänsä katastrofit ja innostuu uusista asioista. He sopeutuvat äkkiä yllättäviinkin olosuhteisiin, eivätkä jää suremaan onnettomuuksia. Kaiken lisäksi heidän perheensä ja sydämensä ovat niin avarat, että sinne mahtuvat kaikki ja kaikki saavat olla täysin omat itsensä. Miten onnellista ja seikkailullista heidän elämänsä onkaan!

 Muumien myötä toivotan oikein leppoisaa juhannusta!



Julkaisen arvioni tänään samanaikaisesti blogi-kollegan ja rakkaan ystävän, Saran kanssa, koska meille selvisi, että luemme tätä yhtä aikaa. Saralle kirja on vanha rakkaus, mutta minulle aivan uusi. Vaarallinen juhannus on luettu useissa
kirjablogeissa, erityisesti viime vuonna Janssonin juhlavuoden kunniaksi. Lisäksi kirja tuntuu olevan monen bloggaajan juhannustraditio. Linkitän tässä Kirjakaapin kummitus -blogiin, jossa on kattava lista blogeista, joissa teos on arvioitu.

10 kommenttia:

  1. Ihana tarina tämä Vaarallinen juhannus! Muumien asenteesta olisi paljon opittavaa, esimerkiksi sopeutuminen vaihtuviin tilanteisiin on niin mutkatonta, että kateeksi käy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Talo täyttyy tulvavedestä ja tyypit järjestävät hauskimman aamiaisen ikinä. Muumit osaavat ottaa elämän seikkailuna!

      Poista
  2. Vaarallinen juhannus on muistojeni mukaan ihastuttava. Minullakaan ei ole lapsuusmuistoja muumikirjoista, mutta näihin voi hurahtaa onneksi aikuisenakin. Oikein leppoisaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tähän mennessä paras muumikirja. Nämähän vain paranevat loppua kohti, joten mestariteoksia on luvassa varmastikin lisää.

      Tuntuu siltä, että Janssonista on tullut aikuisikäni suosikkikirjailijoita. Muumikirjat täytynee lukea vielä uudestaan, kunhan luen ne nyt kertaalleen ensin.

      Poista
  3. Äh, töppäsin vähän ja myöhästyin tästä yhteispostauksesta jokusen tunnin, mutta nyt on minunkin juttuni blogissa. :D

    Aivan ihana kuva taas! ♥ Ja olet kirjoittanut niin ihanasti, kuten aina. Olen tosi onnellinen, että luit Vaarallisen juhannuksen ilman lapsiakin, sillä se on niin lumoava kirja ettei tosikaan. :)

    Ihanaa ja taianomaista juhannusta teille sinne! ♥ Toivottavasti sinulla on juhannusyöksi jotain erityisen suloista luettavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä haitannut kun kuitenkin juhannusaattona ehdittiin... ❤ Saadaankohan huomenna lisää saman kirjan esittelyjä?

      Painotukset meillä menivät vähän eri kohtiin, sillä eläydyin teatteriaiheeseen enemmän kuin lopulta juhannukseen.

      Juhannusyön luettava ei ole kivi suloista vaan pikemminkin silkkaa myrskyä, sillä luen Skiftesvikiä... Aika hurjaa on. Mutta siitä myöhemmin lisää.

      Poista
  4. Muumeja en minäkään lapsena tuntenut, mutta arvio arviolta alan tajuta niiden isoa viisautta. Tämä tuntuu siltä, että voisi lukea itsekin tai tekosyyllä että lapsenlapsille, koska olen myös teatterifani. Ja lapsifani, ja lasten terveeltä asenteelta muumien asenne kuulostaa. Nopea sopeutuminen, avara sydän, innostuminen jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle muumit olivat lapsena liian synkkiä. Tämäkin kirja alkaa luonnonkatastrofilla, joka olisi lapsena ahdistanut minua liikaa. Mutta nyt näen, että muumit eivät vähästä hätkähdä, vaan vastoinkäymiset ovat heille mahdollisuus seikkailuun.

      Vaarallinen juhannus on teatterin ystäville melkoinen helmi. Se on lopulta aivan hillittömän hauska kirja ja päättyy tietysti onnellisesti.

      Poista
  5. Vaarallinen juhannus - miten ihanainen keskikesän kirja! Pitäisikin lukea tämä uudestaan taas, tulvisi varmaan aimo annos lapsuuden muistoja mieleen.

    Ihanaista juhannuspäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Kaisa Reetta! <3

      Vaarallinen juhannus johdattelee mukavasti keskikesän tunnelmiin. Tosin ehkä näin vaarallista ei ole oikeassa elämässä, vaikka kesäteatterit pitävät huolen draamasta. Lapsille tämä jää takuulla ikimuistoiseksi kirjaksi.

      Poista

Kiitos kommentista!